Rakennekosteus

Rakennekosteus tarkoittaa rakenteisiin sitoutunutta kosteutta, joka on peräisin rakennusvaiheesta (betonin kuivuminen), käyttövaiheesta (sisäilman kosteus) tai ulkoisista lähteistä (sadevesi, maaperän kosteus). Betonirakenteet sisältävät suuren määrän vettä valuvaiheessa — esimerkiksi 200 mm betonilattia sisältää noin 20 litraa vettä neliömetriä kohden, joka tulee kuivua ennen pinnoittamista.

Rakennekosteuden hallinta on tärkeää rakennuksen pitkäikäisyyden ja sisäilman laadun kannalta. Liiallinen kosteus rakenteissa aiheuttaa sisäilmaongelmia, materiaalien vaurioitumista ja pinnoitteiden irtoamista. Erityisen kriittistä on betonilattian riittävä kuivuminen ennen muovimaton tai parketin asennusta — liian kostea betoni aiheuttaa pinnoitteen alla mikrobikasvua ja hajuhaittoja.

Rakennekosteutta mitataan kosteuskartoituksessa porareikämittauksella, pintamittauksella tai näytepalamenetelmällä. Suhteellisen kosteuden raja-arvot eri pinnoitteille vaihtelevat — esimerkiksi muovimaton alle suhteellinen kosteus saa olla enintään 85 % RH.

Rakennekosteuden mittaus ja kuivatussuunnittelu ovat ammattilaisen työtä. Rakennekosteusmittaaja tulkitsee tulokset ja antaa suositukset kuivatusajoista ja -menetelmistä.